Full width home advertisement

Travel the world

Climb the mountains

Post Page Advertisement [Top]


Aki Ollikainen - Musta Satu
Kustantaja & julkaisuvuosi: Siltala, 2015
155 sivua

Tarina isyydestä, lapsuudesta, ja henkilökohtaisten historioiden vaikutuksesta elämiimme.

Luin Aki Ollikaisen Nälkävuoden englanninkielisen käännöksen noin vuosi sitten, ja bongattuani Mustan sadun kirjakaupassa lisäsin sen heti luku-listalleni ja hain sen kirjastosta luettavaksi.

Sen vuoksi että luin Nälkävuoden englanniksi en voi kauheasti kommentoida Ollikaisen kirjoitustyyliä tai verrata sitä näiden kahden kirjan välillä. Voin kuitenkin sanoa, että minulla oli hyvin samalaisia tuntemuksia lukiessani Mustaa satua kuin minulla oli silloin kun luin Nälkävuotta.

Molemmat kirjat ovat lyhyitä, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat nopealukuisia. Tuntuu siltä kuin jokainen sana olisi valittu äärimmäisen tarkasti, jonka vuoksi romaaneissa ei ole mitään liikaa. Ollikainen onnistuu erinomaisesti kuljettamaan tarinoitansa eteenpäin samalla kun hän hurmaa lukijansa kielensä runollisuudellaan.

Mustan sadun tarina jakautuu useanmalle aikatasolle ja keskittyy yhden suvun miehiin useasta eri sukupolvesta. Miesten tarinoiden yhdistävänä tekijänä on erilaiset epäonnistumiset niin parisuhteiden, isyyden kuin työn parissa, sekä Helsingin mystinen Tattarisuo, joka vetää jokaista romaanin miestä puoleensa.

Romaanin tarina rakentuu osittain vuoden 1931 Tattarisuon tapauksen ympärille. 30-luvun alussa Tattarisuon lähteestä löydettiin ihmisten ruumiinosia ja noin vuoden tutkimusten jälkeen selvisi, että vastuu tästä uutisspektaakkeliksi nousseesta teosta kuului pienelle taikuutta/mustaa magiaa harjoittaneelle ryhmälle.

Ollikaisen romaani ei keskity tähän taikuutta harjoittaneeseen ryhmään, mutta punoo ryhmän teot mielenkiintoisesti tarinaansa mukaan tavalla, jolla Tattarisuon mysteeristä tulee elemetti, joka vaikuttaa jokaiseen tarinassa esitellyyn sukupolveen.

Jos Tattarisuon mysteeri kiinnostaa enemmän, Aarne Haapakosken vuoden 1931 romaani Mustalais-suon arvoitus ilmeisesti sisältää viittauksia Tattarisuon tapahtumiin.

Musta satu on laajalti tarina miehistä ja miehisyydestä. Romaanin aikana lukijalle esitellään myös naishahmoja, mutta he jäävät latteaksi romaanin mieshahmojen rinnalla. Mustan sadun naiset ovat äitejä, rakastajattaria, höperöitä iso-mummoja ja alkoholisoituneita äitejä. He ovat osa tarinaa vain silloin, kun heidän teoillansa on jotain merkitystä romaanin miespuolisille hahmoille.

Vaikka olisin toki toivonut näkeväni hieman kehitetympiä naishahmoja, olin tyytyväinen siihen tapaan, jolla Ollikainen lähestyy mieshahmojaan. Hän jättää paljon tulkinnan varaan, antaen lukijalle mahdollisuuden tehdä omia tulkintojaan hahmoista ja heidän teoistaan ja ajatuksistaan. Aikahypyt ja miesten kohtaloiden yhtäläisyydet eri aikakausilla on toteutettu hyvin, ja lukijana oli mielenkiintoista seurata, kuinka romaanin miesten tarinat punoutuvat yhteen romaanin loppupuolella.

Vaikka Musta satu ei ollut ehkä ihan niin mystinen ja jännittävä kuin sen oletin sen kannen perusteella olevan, olin loppujen lopuksi hyvin tyytyväinen Ollikaisen kauniisti kirjoitettuun, ajatuksia herättävää romaaniin. Kauniin kielen lisäksi nautin viittauksista Tattarisuon tapaukseen sekä romaanin aikahypyistä ja tavasta, jolla Ollikainen kuljettaa tarinaansa eteenpäin rakentaen siltoja eri aikakausille sijoittuvien tarinoiden välille.

3 comments:

  1. Luin kummankin kirjan suomeksi ja aika lyhyellä aikavälillä, ensin Mustan sadun ja myöhemmin Nälkävuoden. Onneksi juuri näin päin, joten minulla ei ollut suuria odotuksia Mustalle sadulle, sillä Nälkävuoden jälkeen olisi ollut. Nälkävuosi oli uskomattoman hieno, mutta taso laski alemmas Mustassa sadussa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nälkävuosi oli kyllä upea ja haluan ehdottomasti lukea sen suomeksikin lähitulevaisuudessa.

      Delete
  2. Kiinnitin itsekin huomiota tuohon hyvin miehiseen näkökulmaan. Jotenkin tavallaan kyllästyttikin lukea uutuuskirjasta sitä samaa, joka on ollut suomalaisen kirjallisuuden keskiössä jo 1800-luvulta asti: suomalaisen miehen kärsimyksiä, nyt vain useammassa polvessa. En tiedä, kumpi asiassa harmittaa enemmän: että tehdään vain aina samaa iänikuista koska se myy, vai että ne (suhteellisen) vähät kotimaiset uutuuskirjajulkaisut käytetään näiden samojen aiheiden pyörittelyyn (eikä edes mistään uudesta näkökulmasta).

    ReplyDelete

Bottom Ad [Post Page]

| Designed by Colorlib